Kaksikymmentä väestöltään suurinta kaupunkia oli piirretty ympyröinä, joiden säde on verrannollinen väestön kokoon. Ympyrän väri kuvaa kaupungin syöpäilmaantuvuuden tasoa.

Pienempien kaupunkien ja kuntien insidenssiarvoja ei näytetä sellaisenaan vaan vaan kartan väritys määräytyy useamman lähikunnan syöpäilmaantuvuusluvun perusteella. Jokaiseen kartan ruutuun (koko 2 km * 2 km) on laskettu painotettu keskiarvo kyseisen ruudun ympäriltä 200 km etäisyydellä olevien kuntien ikävakioiduista ilmaantuvuusluvuista. Kunkin kunnan painoarvo on sitä suurempi, mitä lähempänä kyseistä karttaruutua se on. Painokerroin puolittuu 25 km etäisyydellä (katso painotusfunktio). Lisäksi painotus on suoraan verrannollinen kunkin kunnan väestömäärään, eli ison kunnan painoarvo on suurempi kuin samalla etäisyydellä sijatsevan vähäväestöisen kunnan. Karttatasoitusmenetelmä on kehitetty Suomen Syöpärekisterinssä (Pukkala et al, 2001) ja sitä on sittemmin käytetty myös monien muiden maiden syöpäkarttojen tekoon, esim. koko Pohjois-Euroopassa (North-European Cancer Atlas), kaikissa Pohjoismaissa (ilmaantuvuus, kuolleisuus), Ruotsin osa-alueilla (Tukholman seutu ja Gotlanti), Hollannissa, Belgiassa, ja Filippiineillä (Manila ympäristöineen). Menetelmä toimii myös muuntyyppisten ilmiöiden havainnollistamisessa, vaikkapa kuvaamaan sikainfluenssaepidemiologian kulkua Suomessa vuonna 2009 (THL).